Uusi sote-malli on eliitin vallankaappaus
Kirjoittaja Yrjö Hakanen
Artikkeli Tiedonantaja 28.3.2014
Sunnuntaina julkistettu neljän suurimman puolueen puheenjohtajien sopima uusi sote-malli siirtää vallan sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä pois kunnilta ja asukkaiden vaaleilla valitsemilta edustajilta viiden jättikokoisen kuntayhtymän johtajille. Samalla se avaa tietä entistä laajemmalle kuntien palvelujen kilpailuttamiselle.Kunnilta pois puolet vallasta
Uusi sote-malli on eliitin vallankaappaus. Siitä sovittiin ensin kokoomuksen, keskustan ja SDP:n puheenjohtajien salaisissa neuvotteluissa. Sen jälkeen mukaan otettiin perussuomalaisten puheenjohtaja. Kunnilta, Kuntaliitolta ja asukkailta ei kysytty mitään. Muille hallituspuolueillekin jäi vain äänettömän yhtiömiehen rooli.
Kuntien kaikkien sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen keskitetään viidelle yliopistokeskussairaaloiden ympärille muodostettavalle kuntayhtymälle. Kyse on yli 20 miljardilla eurolla tuotetuista palveluista, joissa on noin 265 000 työntekijää ja useiden miljardien omaisuus.
Kullekin sote-yhtymistä tulee vastuu yli miljoonan ihmisen sosiaali- ja terveyspalveluista. Sopimuksen mukaan nämä viisi aluetta ”muodostavat sote-palveluihin yksiportaisen ja selkeän hallinnon”. Niihin tulee keskimäärin yli 60 kuntaa.
Käytännössä valta keskittyy isoja kaupunkeja ja suuria puolueita edustaville sote-alueiden johtajille, joita ei valita vaaleilla. Kunnilta riistetään puolet päätösvallasta. Niiden tehtäväksi jää maksaa laskut ja tuottaa ne palvelut, joita sote-johto haluaa niiltä tilata.
Kuka tarvitsee jättiyksiköitä?
Mihin tällaisia jättikuntayhtymiä tarvitaan? Hallituksen ja oppositiojohtajien tiedotteessa niitä perustellaan kahdella asialla: ”palveluketjujen saumattoman kokonaisuuden” tavoite ja ”julkisen talouden kestävyysvajeen” vähentäminen.
Jos suuret yksiköt toisivat saumattomat palveluketjut ja kustannussäästöt, pitäisi Helsingin ja muiden isojen kaupunkien toimia parhaiten ja tehokkaimmin. Näinhän ei ole. Suuri on usein byrokraattista ja tehotonta.
Palveluketjujen ongelmat johtuvat ennen muuta kuntien henkilöstön, hoitopaikkojen, kotipalvelujen ja rahojen vähyydestä. Näihin ongelmiin uusi malli ei tuo mitään helpotusta. Päinvastoin se jatkaa palvelujen rahoituksen leikkaamista, hallituksen tiedotustilaisuudessa puhuttiin jopa ”miljardiluokan menosäästöistä”.
Suorastaan käsittämättömiä ovat THL:n johdon perustelut, että uudella mallilla ”painopiste saadaan peruspalveluihin ja ennaltaehkäisevyyteen” (HS 24.3.). Peruspalvelujen osalta paras asiantuntemus on lähellä asukkaita kunnissa, ei kaukana erityisvastuualueilla. Lähipalvelut ja yhteys asuinalueisiin ovat ratkaisevia, jos halutaan hoitaa terveyttä ja hyvinvointia eikä vain sairauksia ja ongelmia.
Kustannusten vähentämisen tavoitteet yhdistettynä päätöksenteon etääntymiseen asukkaista voimistavat paineita karsia lähipalveluja. Hallituksen ja oppositiojohtajien sopimus jättää auki, missä määrin sote-alueet tilaavat palvelut kunnilta tai miten laajasti ne kilpailutetaan.
Sosiaali- ja terveysministeriön kokoomuslainen kansliapäällikkö on jo kehunut sote-ratkaisun luovan ”hallittavan ympäristön raha seuraa potilasta –mallille”, jolla oikeisto haluaa siirtää rahaa kuntien palveluista yksityiseen bisnekseen (HS 25.3.). Palvelujen kilpailuttaminen ja siirtäminen yksityisten yritysten toteutettavaksi helpottuu, kun yksiköt ovat suuria ja päätökset tehdään vailla demokratiaa.
Hylkää pohjoismaisen mallin
Peruspalvelujen ja varsinkin sosiaalipalvelujen kehittäminen on jäänyt sote-mallissa erikoissairaanhoitovetoisen ajattelun jalkoihin. Tässä malli eroaa muista pohjoismaista, joissa kunnat vastaavat sosiaalipalveluista ja monin osin perusterveydenhuollosta. Muissa pohjoismaissa on valtion osuus muun muassa terveydenhuollon rahoituksessa paljon suurempi kuin Suomessa. Missään Euroopassa ei ole meille nyt esitettyä sosiaali- ja terveyspalvelujen päätösvallan ja järjestämisen keskittämistä.
Uusi sote-malli syntyi tilanteessa, jossa Jyrki Kataisen hallituksen aiemmat esitykset osoittautuivat mahdottomiksi toteuttaa, jopa perustuslainvastaisiksi. Hallitus on oppositiojohtajien tukemana mennyt kuitenkin ojasta allikkoon.
Jos yli puolet kuntien palveluista ja rahoista siirretään viiteen jättikokoiseen ”hallintohimmeliin”, rikotaan perustuslain velvoitteita kehittää kuntien hallintoa asukkaiden itsehallintoon perustuvana lähidemokratiana. Se mitätöi suuren osan työväenliikkeen kamppailulla aikoinaan saavutetusta kunnallisesta äänioikeudesta.
Vaihtoehtona kaksiportainen malli
Useimmissa Euroopan maissa paikallishallinto on järjestetty kaksi- tai kolmiportaisena. Niissä on kuntien lisäksi maakuntahallinto ja isoissa kaupungeissa usein myös kunnanosavaltuustot. Tästä löytyy vaihtoehto sote-mallin edustamalle keskittämiselle ja johtajavaltaisuudelle.
Jos erikoissairaanhoito ja erityisen vaativat sosiaalipalvelut siirretään maakuntatasolle, voidaan kuntarakennetta tarkastella ensisijassa peruspalvelujen ja lähidemokratian näkökulmasta. Tällöin pienikin kunta voi toimia hyvin perus- ja lähipalvelujen järjestäjänä. Vaaleilla valittavan maakuntahallinnon alaisuuteen voidaan koota sairaanhoitopiirit, ely-keskukset ja muu aluehallinto. Toisaalta kunnissa voidaan kehittää lähidemokratiaa, kuten osallistuva budjetointi ja kunnanosavaltuustot.
Lisäksi on vahvistettava julkisten palvelujen rahoitusta ja lopetettava laajeneva kilpailuttaminen. Esimerkiksi jos pääomaverotus olisi EU-maiden keskitasolla, kertyisi verotuloja vuodessa noin neljä miljardia enemmän ja kuntien valtionosuuksia voisi nostaa.
