SSS-hallitus on ajamassa VM:n vaatimaa leikkauslinjaa.

Hallitusneuvottelut osoittivat, että Valtiovarainministeriö on Suomen varjohallitus, todellinen vallankäyttäjä. VM jätti esityksensä talouspolitiikan suuntaviivoista kuukautta ennen vaaleja ja SSS-hallitus kirjasi ohjelmaansa kaikki VM:n keskeiset tavoitteet:

• kokonaisveroaste ei muutu, tulo- ja yhteisöveroa kevennetään ja verotuksen painopistettä siirretään tasaveroihin (VM:n vaatima “verosääntö”)
• julkistaloutta ohjataan erillisellä menosäännöllä, kuntien tehtäviä tai velvoitteita ei lisätä ja sote-rahoitukselle laaditaan budjettikehysjärjestelmä (VM:n vaatima “menosääntö”)

Ajan henki on, ettei vaaleilla voi vaikuttaa talouspolitiikan suureen linjaan. Sen päättivät virkamiehet. Vaalit käytiin arvovalinnoista eli siitä, mistä leikataan. Kuten arvata saattaa, perusporvarihallitus leikkasi sosiaalietuuksista, koulutuksesta ja hallinnosta. Päätöksistä kärsivät eniten lapsiperheet, työttömät ja eläkeläiset.
Veropoliittisista linjauksista hyötyvät eniten rikkaimmat -  tietenkin.

Lisäksi SSS-hallitus on leiponut ammattiyhdistysliikkeelle polkumiinan. Hallitusohjelmassa on 1,5 miljardin edestä ehdollisia leikkauksia ja veronkorotuksia, mikäli yhteiskuntasopimusta ei synny. Ay-liikkeen on nieltävä joko äärimaltillinen palkkaratkaisu tai lapsiperheiltä, opiskelijoilta, työttömiltä ja eläkeläisiltä leikataan lisää.

Valitettavasti vasemmisto ei ole ollut estämässä tähän johtanutta kehitystä. Edellinen porvarihallitus otti käyttöön 1991 kehysbudjetin ja loi ladun varjohallituksen muodostumiselle. SDP ja vasemmistoliitto olivat siunaamassa 1998 Suomen EMU-jäsenyyden ja siihen liittyvät taloudelliset säännöt Euroopan vakaussopimus. Tragedia muuttui farssiksi eurokriisin alettua, kun vasemmisto hyväksyi 2012 talouskurin kiristämisen entisestään (ns. finanssipoliittinen sopimus). Euron ja kehysbudjetoinnin hyväksymisen takia vasemmiston ja ay-liikkeen liikkumavara on tällä hetkellä erittäin heikko.

SSS-hallitus tuleekin käyttämään jokaisen mahdollisuuden polkea työväkeä ja työttömiä entisestään, minkä lisäksi se pyrkii ajamaan työväen ja yhteiskunnan vähävaraiset toisiaan vastaan. On tuhannen taalan kysymys, miten ihmisten pettymys poliittista järjestelmää kohtaan ei muutu entistä kovemmaksi fasismiksi ja ihmisvihaksi vaan kanavoituu eliittiä, varjohallitusta ja rasistisia luokkarakenteita kohtaan. YH:sen blogista JP (julkaistu KeskiUusimaa -lehdessä)