Kepun takapirut Rinteen "luottamuspula syytteen" takana
Juha Sipilä on tehnyt paluun politiikan
eturintamaan. Rinteen erottaminen oli hänelle monella tapaa tilien
tasaamisen paikka. Ennen kaikkea se oli välttämätön teko Suomen
kurjuutta kärsivän miljonääriväestön hyväksi.
Sipilän asenne tuli hänen pääministerikautensa aikana kaikille selväksi. Vallitseva poliittinen linja oli se, että miljonäärien etua puolustettiin. Yhteiset rahat pyrittiin päättäväisesti kahmimaan yksityisiin taskuihin, työntekijöiden tilannetta heikennettiin niin työajan, ehtojen kuin palkkojenkin suhteen niin paljon kuin suinkin pystyttiin ja kehdattiin. Tietenkin myös peruspalveluita ja sosiaaliturvaa pyrittiin romuttamaan. Miljonäärinäkökulmasta peruspalvelut ovat tarpeettomia lisäkuluja laiskojen hyysäämistä, jotka pahimmillaan antavat ihmisille mahdollisuuden valita millä ehdoilla he tekevät työtä.
Ei ole yllättävää, että Sipilä hermostui juuri nyt kun demareilla oli pientä yritystä kääntää pelilautaa työmarkkinoilla hiukan työntekijälle edullisempaan asentoon. Tulossa on kova lakkokevät TES-neuvottelujen edetessä ja sen ensimmäiset taistelut ovat juuri käynnistymässä. Jos tässä kohtaa hallitus olisi antanut signaalin, että se tukee työntekijöitä, olisi EK:n (miljonäärien) vaatimus 0,5 prosentin palkkalinjasta vakavasti vaarantunut.
Kun pelissä olivat sijoittajatovereiden varat, ei Sipilä voinut jäädä toimettomana tätä hätää katsomaan. Hän tarttui puhelimeen ja alkoi soitella. Taisteluparikseen hän sai rekrytoitua myös Petteri Orpon, jonka kanssa heillä oli takana kaunis molempia hyödyttänyt kausi suomalaisen pääoman puolustamisessa. Kun suomalaisen pääoman etu sitä vaati, eivät Sipilä ja Orpo miettineet kahdesti vaan ryntäsivät taisteluun. Onneksi myös media oli edelleen pysynyt tiukasti ruoudussa ja myötämielisenä pääoman kohtuuttomille ja loputtomille vaatimuksille.
Tarkkaavainen lukija on tässä vaiheessa ehkä huomannut sarkastisen sävyn tekstissäni. Tämä ei ole sattumaa, vaan jonkilainen defenssi, jolla yritän pehmentää sitä vastenmielistä totuutta, että meillä Suomessa on tällä hetkellä tilanne, jossa pystytään pysäyttämään alkuunsa kaikki toiminta pääoman ja työn välisen tulonjaon muuttamiseksi edes piirun vertaa oikeudenmukaisemmaksi. Tämä on oikeasti kylmäävää.
Tästäkin huolimatta on tärkeää muistaa, että Postin taistelu työntekijöiden palkoista lopulta voitettiin. On muistettava, että siitä huolimatta mitä miljonäärimme haluavat, ovat heidänkin omaisuutensa ja tulonsa kiinni työntekijöistä. Jos me emme suostu tekemään töitä millä tahansa ehdoilla ja olemme valmiita taistelemaan, me voimme saavuttaa lisää tärkeitä voittoja. Ei anneta tämän takaiskun viedä voimaa tulevista lakoista, ei tyydytä nollalinjaan tai edes siihen EK:n 0,5-linjaan. Nyt on mahdollisuus paljon isompaan palaan kakusta ja juuri sitä Sipilä miljonäärikavereineen pelkää. Tehdään parhaamme, että se pelko ei ole turhaa. (Lainattu Tiedonantaja lehdestä 4.12.2019)
Sipilän asenne tuli hänen pääministerikautensa aikana kaikille selväksi. Vallitseva poliittinen linja oli se, että miljonäärien etua puolustettiin. Yhteiset rahat pyrittiin päättäväisesti kahmimaan yksityisiin taskuihin, työntekijöiden tilannetta heikennettiin niin työajan, ehtojen kuin palkkojenkin suhteen niin paljon kuin suinkin pystyttiin ja kehdattiin. Tietenkin myös peruspalveluita ja sosiaaliturvaa pyrittiin romuttamaan. Miljonäärinäkökulmasta peruspalvelut ovat tarpeettomia lisäkuluja laiskojen hyysäämistä, jotka pahimmillaan antavat ihmisille mahdollisuuden valita millä ehdoilla he tekevät työtä.
Ei ole yllättävää, että Sipilä hermostui juuri nyt kun demareilla oli pientä yritystä kääntää pelilautaa työmarkkinoilla hiukan työntekijälle edullisempaan asentoon. Tulossa on kova lakkokevät TES-neuvottelujen edetessä ja sen ensimmäiset taistelut ovat juuri käynnistymässä. Jos tässä kohtaa hallitus olisi antanut signaalin, että se tukee työntekijöitä, olisi EK:n (miljonäärien) vaatimus 0,5 prosentin palkkalinjasta vakavasti vaarantunut.
Kun pelissä olivat sijoittajatovereiden varat, ei Sipilä voinut jäädä toimettomana tätä hätää katsomaan. Hän tarttui puhelimeen ja alkoi soitella. Taisteluparikseen hän sai rekrytoitua myös Petteri Orpon, jonka kanssa heillä oli takana kaunis molempia hyödyttänyt kausi suomalaisen pääoman puolustamisessa. Kun suomalaisen pääoman etu sitä vaati, eivät Sipilä ja Orpo miettineet kahdesti vaan ryntäsivät taisteluun. Onneksi myös media oli edelleen pysynyt tiukasti ruoudussa ja myötämielisenä pääoman kohtuuttomille ja loputtomille vaatimuksille.
Tarkkaavainen lukija on tässä vaiheessa ehkä huomannut sarkastisen sävyn tekstissäni. Tämä ei ole sattumaa, vaan jonkilainen defenssi, jolla yritän pehmentää sitä vastenmielistä totuutta, että meillä Suomessa on tällä hetkellä tilanne, jossa pystytään pysäyttämään alkuunsa kaikki toiminta pääoman ja työn välisen tulonjaon muuttamiseksi edes piirun vertaa oikeudenmukaisemmaksi. Tämä on oikeasti kylmäävää.
Tästäkin huolimatta on tärkeää muistaa, että Postin taistelu työntekijöiden palkoista lopulta voitettiin. On muistettava, että siitä huolimatta mitä miljonäärimme haluavat, ovat heidänkin omaisuutensa ja tulonsa kiinni työntekijöistä. Jos me emme suostu tekemään töitä millä tahansa ehdoilla ja olemme valmiita taistelemaan, me voimme saavuttaa lisää tärkeitä voittoja. Ei anneta tämän takaiskun viedä voimaa tulevista lakoista, ei tyydytä nollalinjaan tai edes siihen EK:n 0,5-linjaan. Nyt on mahdollisuus paljon isompaan palaan kakusta ja juuri sitä Sipilä miljonäärikavereineen pelkää. Tehdään parhaamme, että se pelko ei ole turhaa. (Lainattu Tiedonantaja lehdestä 4.12.2019)
Kaiken takana on "kepulikettu"Sipilä
VastaaPoista