Aluevaaleissa taistellaan rahasta

Sote-uudistus jätti ratkaisematta kaikkein kipeimmät ja kriittisimmät kysymykset. Se ei ratkaise sote-palveluiden rahoitusvajetta, eikä tarjoa keinoja henkilöstön tilanteen helpottamiseen ja siten palveluiden turvaamiseen kaikkialla Suomessa. Eduskuntapuolueet lupaavat kauniita, mutta käytännössä keinot puuttuvat. Jopa eräs eräs Vantaalainen hallituspuolueenjäsen siellä kehui KeuSoten toimintaa, vaikka me itsepäättäjät tuusulalaiset tiedämme miten Keusote kohtelee pohjois-tuusulan asukkaita, terkkareiden  jat kuntalaisten "pompottamiset", sulkemiset kesäisin ja talvisin, sekä Hyrylän akuuttiosaston lopullinen sulkeminen.

Sote-uudistus vie palveluista päättäviltä nekin säätövarat, jotka kuntapäättäjillä oli aiemmin. Kunnat pystyivät esimerkiksi korottamaan kunnallisveroa tai priorisoimaan sote-palveluita kuntien budjeteissa. Nyt tätä mahdollisuutta ei ole. Hyvinvointialueet saavat sen rahoituksen, jonka valtio niille osoittaa, tosin 80% vastuu vähennyksellä (eli syntyneiden kustannusten vähennys sääntö) ja siihen niiden on tyytyminen.

Sote-uudistuksessa on huomioitu rahoituksen puutteita luomalla joukko erilaisia rahoituksen suuntaamiseen tarkoitettuja laskentakaavoja, joilla rahoitusta yritetään suunnata hyvinvointialueilla tarkoituksenmukaisesti. Terveydenhuollon ammattilaiset eivät kuitenkaan usko näiden toimivan. Hyödyllisempää olisi antaa hyvinvointialueiden itse huomioida esimerkiksi alueiden iäkkäiden asukkaiden määrät toimintansa järjestämisessä.

Koko sote-uudistus perustuu jäykkään raamibudjetointiin, jossa ensin päätetään käytettävissä olevat varat ja yritetään sitten kattaa niillä lakisääteiset palvelut mahdollisimman hyvin. Tämä budjetointitapa lisää hoivavajetta ja pahentaa tilannetta, koska rahoituksen määrä ei nouse vaan vähentyy jatkuvasti suhteessa tarpeeseen. Hoitoon pääsy vaikeutuu vääjäämättä.

Jokainen voi miettiä, millainen suomalaisten sote-palveluiden tilanne olisi, mikäli rahoituksen kasvu olisi estetty jo vuosituhannen alussa. Nyt kustannukset on sentään huomioitu, vaikkakin vain osittain. Sote-palveluiden kulujen kasvulle on painavat perusteet ja ne on huomioitava myös jatkossa.

Oikea tapa järjestää palvelut on raamittaa ensin hyvinvointialueella tarvittavat palvelut ja sovittaa rahoitus vastaamaan tätä hyvinvointiraamia. Tällöin on mahdollista katkaista hoivavajeen kasvu ja  järjestää tasapuoliset ja kattavat palvelut kaikille. Pitkällä aikavälillä tämä on ainoa kestävä ratkaisu ja sen rahoittamiseksi hallituksen tulee esimerkiksi perua järjettömän kalliit hävittäjähankinnat tai lopettaa pääomatulojen erityiskohtelu ja siirtää ne progressiivisen verotuksen piiriin.

Tuusulassa on valitettavasti Keusoteen liittymisen myötä leikattu jo akuuttiosasto Hyrylästä ja väitän, ettei tämä tule jäämään ainoaksi leikkaukseksi Tuusulan kunnan alueella.

Kokemukseni ja myös kamppailuni, aina eduskuntaan asti mm. Jokelan Rautatieaseman säilyttämiseksi sekä yöpäivystysambulanssin ja terkkareiden (Jokelassa ja Kellokoskella) säilyttämiseksi tuusulassa, todistivat minulle sen, ettei kansalaiset/kuntalaiset oikeutta saa, jolleivät eduskuntapuolueet toimi oikeudenmukaisuuden ja tasa arvoisuuden puolesta.

Ja nyt eduskuntapuolueiden järjestämä tuhansien (6000-8000) euron lisäpuoluetuki, aluevaaleissa valituille kertoo tämän likaisen pelin hengen.