Tuusulan valtuuston "Joululahja" kuntalaisille 9.12-13

  Tuusulan valtuusto (9.12) hyväksyi noin 1,5 miljoonan euron "sopeuttamiset" eli leikkaukset yksimielisesti. Nämä tulevat leikkaukset (jo päätettyjen lisäksi) heikentävät mm. kuntalaisten peruspalveluja.

 Vakavana esimerkkinä kuntalaisille on jälleen Pohjois-Tuusulan (Jokela ja Kellokoski) terveyskeskusten sulkeminen  "kesäsululla"  neljäksi viikoksi. Yksikään valtuutettu, edes pohjois-tuusulainen ei vastustanut tätä perusterveydenhoidon heikentämistä.

 Ihmetystä herättää näiden valtuutettujen toimimattomuus tässä asiassa. He lupasivat toimia juuri kuntapalveluiden puolesta, muistan näin viime kuntavaalienkin alla  kaikkien ehdokkaiden luvanneen.

 Ilmeistä on valtuustopuolueiden sitoutunut tukeminen, oman kunnan terveydenhoitamisen sijasta  Kiljavan Sairaalaa, koska vuoden 2013 aikana Tuusulan kuntalaisten verovaroja on siirretty sinne
993 165,42 € ja vielä lisäksi vuosittaista tukirahaa 270 000 €.

Tässähän on oikeampi kohde säästää/leikata kunnanpalveluissa, koska tämän yrityksen toiminta kanavoituu "veroparatiisi saarille" ja tämähän ei ole hyväksyttävää, - eihän Tuusulan valtuutetut ?

Kunnanjohtaja Joensivun (kok) "grillaaminen" olikin ainoa erimielisyys, joka nykyvaltuustorymiä
äänestyttikin. Tämä aihe olikin ainoa kohde, joka sitoutumatonta paikallislehteä kiinnosti kirjotteluun asti. Valtuuston yksimieliset leikkaukset kuntalaisten peruspalveluissa, eivät kirvoittaneet lehteä kirjoituksiin.

Näillä yksimielisyyden eväillä varustettu nykyinen Tuusulan valtuusto "pystyy" vieläkin suurempiin
"sopeuttamisiin" kuntalaisten palveluihin ensi keväänä,  kun sixback-hallituksen seuraava "pelastusohjelma" kunnille julkaistaan.   

 Kokoomusjohtoista ja hallitushajuista kuntapolitiikkaa

On se vain erikoista, että Tuusulan valtapuolue kokoomus on näköjään (lehtitietojen mukaan) se ainoa päättävä puolue, joka hyväksyy tai hylkää, mikä kunnassa saa toimia. Ja tämähän on kuin olisi “pukki kaalimaan vartijana”.

Muistutan jälleen, että Tuusulan kunnan peruspalveluista leikattiin (2012) tasavaltamme hallituksen toimin 5,3 miljoonaa euroa peruspalveluista. Näihin kuuluu myös koulutus ja terveydenhoito.
Ja sixback-hallituksen paikallispuolueet kunnissa (myös tuusulassa) ovat siirtäneet leikkauksensa kuntalaisten maksettavaksi. Niitä kutsutaan nyt häveliäästi “supistukseksi”, vaikka ovat oikeasti vain kylmiä leikkauksia ja lopettamisia.

Oli hyvä herääminen valtuustolta, että kyläkoulut ja Kellokosken lukio säilyy. Mutta minne hävisi rohkeus ja kuntalaisten tasapuolinen kohtelu (jonka lakikin vaatii) kun kyseessä oli kunnanhallituksen budjettikokouksessa 18.11-13 Jokelan ja Kellokosken sosiaali- ja terveysasemien aukiolo.

Täydellisenä “paniikki” toimenpiteenä (ehkä pelottaa pohjoisten kuntalaisten mielipide asiasta) ja korjausyrityksenä ilmeni kunnahallituksen eli valtapuolueiden, yksimielisesti päättämänä, sairaanhoitajan hetkellinen päivystys “korvauksena”, kesäsulkuun 6 viikoksi määrätyille Jokelan ja Kellokosken terveysasemille.

Mitähän kokoomus ja myötäilijä puolueet “supistavat” eli leikkaavat ja lopettavat Tuusulan kunnasta, ensi vuonna (2014) kun kuntien peruspalveluista leikataan (eli ei vain supisteta) 1 118 miljoonaa euroa, vuonna 2015 leikataan 1306, 2016 leikataan 1 346 jne. Eli 2012-2017 kunnilta leikataan valtionosuuksia yhteensä 6,6 miljardia euroa.

Tämä kokoomusjohtoinen tie, vie suurkuntiin, sekä kuntien pakkoliittämiseen ja peruspalveluiden lopettamiseen, ja sitten “markkinat hoitaa” suomen kuihtuneet kunnat ja petetyt kuntalaiset.

Tuusulan kyläkoulujen sekä Jokelan ja Kellokosken terveysasemien tehokas puollustaminen tuotti tulosta, esitys niiden lopettamisesta (kyläkoulut) ja terveysasemien (Jokela ja Kellokoski) kesäsulusta äänestettiin valtuustossa nurin maanantaina 11.11. 2013
 On tärkeätä, että peruspalvelut pidetään toiminnassa koko kunnan alueella. On hyvä, että Tuusulan valtuuston enemmistö tämän ymmärsi.

 Samassa kokouksessa 15 kunnanvaltuutettua allekirjoitti  Pasi Huuhtasen aloitteen, jolla pyritään kunnanjohtajan Joensivun erottamiseen tai syrjäyttämiseen. 

 Allekirjoittanut yhtyy aloitteeseen, koska kunnanjohtaja Joensivu yksipuolisesti kielsi Tuusulan kunnan tuen Jokelan rautatieaseman palvelujen (henkilökohtainen lipunmyynti)
jatkumisesta ja ylitti omavaltaisesti valtuutensa. Kaikki samaan aikaan lopettamisuhan alla olleet muut rautatieasemat saivat kunniltaan tukea ja jatkavat toimintaansa edelleen.

Jori Porspakka
kunta- aktiivi

Jokelan ja Kellokosken sos-ja terveysasemia ei saa sulkea kesällä 2014 (31.10.2013)

 Aloitteen tekijänä, vastustan Tuusulan kunnan Jokelan ja Kellokosken sosiaali- ja terveysasemien sulkemista kesäkuukaudeksi 2014 ja teen aloitteen tämän lautakunnan sulkemispäätöksen perumiseksi.
 Ainoaksi vaihtoehdoksi tarjotaan Hyrylän sosiaali-ja terveyskeskusta. Tämä n. 12 000 pohjois-tuusulan kuntalaisen "pompottaminen" jälleen säästöjen nimissä, ei ole kuntalaisten yhdenvertaisuutta vaativan lain mukaista. Kohtuuttomat matkakulut ja huonot yhteydet Hyrylään lisäksi, eivät tue sulkemista.
  Lisäksi Kellokoskella terveysaseman sulkeminen vaikeuttaa myös etelä-mäntsäläisten terveydenhoitoa.
 Vanhuspalvelulakin edellyttää, "että kunnan on laadittava suunnitelma ikääntyneen väestön tukemiseksi" Tämä kunnan sosiaali-ja terveysasemien sulkeminen ei sovi edellä esitettyyn Vanhuspalvelulakiinkaan.

Jokelan ja Kellokosken sos-ja terveysasemia ei saa sulkea kesällä 2014

Julkaistu lokakuu 19, 2013

Me allekirjoittaneet vastustamme Tuusulan kunnan Jokelan ja Kellokosken sosiaali- ja terveysasemien sulkemista kesäkuukaudeksi 2014. Ainoaksi vaihtoehdoksi Tuusulan kunta tarjoaa Hyrylän sosiaali-ja terveyskeskusta. Tämä n. 12 000 pohjois-tuusulan kuntalaisen “pompottaminen” jälleen säästöjen nimissä, ei ole kuntalaisten yhdenvertaisuutta vaativan lain mukaista. Kohtuuttomat matkakulut ja huonot yhteydet Hyrylään lisäksi, eivät tue sulkemista.

Lisäksi 2014 voimaantuleva Vanhuspalvelulaki edellyttää, “että kunnan on laadittava suunnitelma ikääntyneen väestön tukemiseksi” Tämä Tuusulan kunnan sosiaali-ja terveysasemien sulkeminen ei sovi edellä esitettyyn Vanhuspalvelulakiinkaan.

Nykyiseen, kunnissakin leviävään järjettömään leikkauspolitiikkaan, valtapuolueiden toimesta onkin kyseenalaistava, sen pohjimmaiset "totuudet" eli Kataisen/Urpelaisen hokemat " kestävyysvaje, elinaikakerroin ja velkaantuminen" sopivat täysin paikkansapitävästi toteamukseen - vale, emävale ja Kataisen tilastot.

Tässä (Kataiselle/Urpelaiselle faktaa) tosiasiota mitä olette tehnyt ja sopimanne päätöksien mukaan teette suomen kunnille. Hallituskaudella (vuoteen 2015) leikkaatte kunnilta 1,3 miljardia euroa eli 15 %, Vuosille 2012-2017 sopimanne leikkaukset vievät kunnilta valtionosuuksia 6,6 miljardia euroa.
Valtionosuuksien leikkaukset toteutetaan pienentämällä peruspalveluiden valtionosuusprosenttia, näin
2011 34,11 %
2012 31,42 %
2013 30,96 %
2014 29,57 % ja tietysti kuntien maksuosuus on vastaavasti kasvanut.

Lopuksi "hirvittävä velkaantuminen" jota Katainen/Urpelainen käyttävät estottomasti propagandassaan, mutta sitä toitotetaan "totuutena ja perusteluna"
eli julkinen bruttovelka, % bkt:sta (2012) Suomi on 53 % velkaosuudellaan vasta 15:ta lainanmäärässä eli 11 vähiten velkainen maa EU 27 maan joukossa, maailman mitassa, vielä parempi sijoitus.

Tälläkin probagandalla on vain tarkoitus "jyrätä" kansalaisten /kuntalaisten kuntapalvelut, sekä peruspalvelut "kivikauteen". Ei kiitos Katainen/Urpelainen.
                                                                  
                                                                    *

Tuusulassakin sosiaalilautakunta yhtyi "leikkauslinjaan" eli lopettamaan peruspalveluita Jokelassa ja Kellokoskella sulkemalla (ensi kesänä 2014) sosiaali-ja terveysasemat kesäkuukaudeksi ! 
                                                            
Tällä päätöksellä vaikeutetaan yli 11.000 pohjois-tuusulan kuntalaisen terveys ja sosiaalipalveluita, lisäksi kun ainoa avoinna oleva on terveyskeskus Hyrylässä, kohtuuttomat pitkä matkat,
sekä liikenneyhteyksien olemattomuus vaikeuttavat asiointia.

 

Pankeissa tapahtuva rahanluonti vaatii, myös pankkiasiakkaan luottamuksen !

 Kun jälleen on tilanne Tuusulassakin, jossa pankki lopettaa konttorinsa Jokelassa,  Kellokoskella sekä Rajamäellä (Osuuspankki) ja jättää kylät ainoastaan pankkiautomaatti yhteyden varaan. Tällä toimenpiteellä tämäkin pankki, näyttää suurena yrityksenä välinpitämättömyytensä asiakkailleen, jotka itse asiassa ovat koko yrityksen toiminnan jatkuvuuden ja vaurastumisen kannalta tärkein osa.

 Koska, suurin osa ihmisistä luulee rahan tulevan valtion painokoneista. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä vain muutama prosentti on valtion luomaa (tarkka prosenttimäärää ei tiedä). Loppuosasta vastaavat pankit. Kuinka pankki luo rahaa ? - tyhjästä. Rahaa syntyy aina kun pankki myöntää lainaa.

 On yleinen harhaluulo, että asiakkaat ottaessaan lainaa he saavat pankista rahaa, jonka joku muu on sinne tallettanut. Asia ei ole näin. Pankki tekee lainaa myöntäessään eräänlaisen taikatempun.

 Laina luodaan avaamalla kaksi tiliä, käyttötili ja lainatili. Lainatessaa 10 000 euroa pankkiasiakas saa käyttötililleen 10 000 euroa, jolla hän voi tehdä mitä haluaa. Lainatilille merkitään myös kymppitonnin. Tämän asiakas on nyt velkaa pankille.

 Kun nämä kaksi tiliä lasketaan yhteen, tulokseksi saadaan nolla. Asiakas näennäisesti omistaa toisen tilin saldon ja on toisen velkaa pankille. Jos hän sattuisi perumaan sopimuksen ja maksamaan lainan takaisin, jäljelle ei jäisi yhtään rahaa. Tulos on todella pyöreä nolla.

 Yllä esitetyssä tapahtumassa käteinen ei vaihda omistajaa missään vaiheessa. Kyseessä on pelkkä tilinpidollinen temppu.

 Pankki alkaa veloittaa korkoa siitä, että on luonut lainaamansa rahan. Rahan,  jota ei käytännössä ole olemassa, vaikka se rahalta tuntuukin, koska asiakas pystyi kuluttamaan sitä käyttötililtään kuten rahaa ikään. Tämä selventäneen, miksi pankit tekevät suuria voittoja; ne luovat rahaa tyhjästä ja veloittavat sitten pankkiasiakaaltaan korkoa sen käytöstä.

 Lopuksi tähän sopii lainata Bertol Brechtiä; Mitä on pankkiryöstö, pankin perustamiseen verrattuna ?

  Vastalauseena Keski-Uusimaan Osuuspankin Jokelan konttorin lopettamiseen, lopetan tilini
Osuuspankissa.

Seppo Ruotsalainen — 09.09.2013


Suomen poliittinen johto ja taloustieteilijät päivittelevät valtionvelan suuruutta ja sen jatkuvaa kasvua. Sen sijaan he eivät aseta kysymystä siitä, mitä tuo valtionvelka on olemukseltaan ja alkuperältään.
Karl Marx tarkasteli Pääoma-teoksessaan valtionvelan syntyhistoriaa todeten, että julkinen luotto, ts. valtionvelkajärjestelmä, jonka ituja oli havaittavissa Genovassa ja Venetsiassa jo keskiajalla, valtasi manufaktuuriaikana koko Euroopan.
Valtionvelka on nimenomaisesti kapitalismiin liittyvä ilmiö. ”Valtionvelka, ts. valtion luovutus – olipa valtiomuoto yksinvaltainen, perustuslaillinen tai tasavaltainen – painaa leimansa kapitalistiseen aikakauteen” (Pääoma 1, suom.1974, s.674).
Edellä olevassa lainauksessa on mielenkiintoista , että Marx rinnastaa valtion velan ”valtion luovutukseen” (saksaksi  die Veräusserung des Staates) (Das Kapital, Erster Band 1914. s.682).Viimeksi mainitulla saksankielisellä ilmaisulla on suomeksi käännettynä merkitys ”rahaksimuutto” ja juridisena ilmauksena ”luovutus”.  
Marx käyttää myös astetta voimakkaampaa ilmaisua ”pakkoluovutus”, joka valtionvelan yhteydessä käytettynä tuo nykytilanteessa mieleen Kreikan valtionvelan, jonka seurauksena Kreikan valtio pakotetaan mm. myymään kansallisomaisuuttaan.

Valtionvelka uskontunnustuksena

Marx totesi ironisoiden, että valtionvelkaa perustellaan sillä, että ”kansa tulee sitä rikkaammaksi, mitä pahemmin se velkaantuu (Pääoma 1, s. 675).  Suomessa eräänä keskeisenä perusteluna on jo jonkin aikaa ollut, että Suomi saa kolmen A:n luokituksensa ansiosta velkaa monia muita maita edullisemmalla korolla. Se saattaa kuulostaa kriittiseen korvaan siltä kuin iloittaisiin siitä, että maa alkoholisoituu sitä tehokkaammin mitä halvempaa viinaa on saatavilla.  
Edellä sanotusta huolimatta valtionvelka on kohotettu lähes pyhimyksen asemaan, jota vastaan ei voi kapinoida. Huomauttaen, että julkinen luotto tulee pääoman credoksi (uskontunnustukseksi), Marx jatkaa: ”Ja valtionvelan ilmaannuttua anteeksiantamattomana kuolemansyntinä ei ole enää pyhän hengen pilkkaaminen, vaan uskollisuudenrikos valtionvelkaa vastaan” (Marx, em, 675).
Marxin näkemystä vahvistaa esimerkiksi Suomessa tällä hetkellä vallitseva tilanne. Kun täällä on viime aikoina häärätty ”rakenteisiin” menevien ”uudistusten” ja  keskitetyn tulopoliittisen ratkaisun kimpussa, taustalla on tärkeimpänä vaikuttimena 100 miljardin euron rajaa hipova valtionvelka.  Päättäjät pyrkivät kuitenkin pakon edessäkin lausumaan tämän sanan ”valtionvelka” säästöjen ja leikkausten tärkeimpänä taustavaikuttimena mahdollisimman harvoin (koulussahan on opetettu kymmenen käskyn muodossa, että ei pidä lausua turhaan jumalan nimeä, koska siitä voi seurata rangaistus) ja käyttävät tihenevään tahtiin tapahtuvien leikkausten perusteluina sellaisia sanoja ja sanontoja kuin ”rakenneuudistuspaketti”, ”työn tarjonnan lisääminen”, ”hyvinvointivaltio” ja ”kilpailukyvyn parantaminen”.

Hengelliset asiat jäävät valtionvelan jalkoihin

Marxin 150 vuotta sitten esittämä arvio taivaallisten asioiden toisarvoiseen asemaan joutumisesta valtionvelan rinnalla ilmenee juuri nyt Suomessa esim. siinä, että loppiaisen ja helatorstain siirtäminen lauantaiksi näyttäytyy talouselämän päättäjille lähes pelkkänä järjestelykysymyksenä arkkipiispan tuskanhuudoista piittaamatta. Tai ehkä ei nyt sentään aivan piittaamatta. Vanhuuseläkkeen alaikärajan  nostamisen puolesta lähes työkseen kampanjoiva EK:n johtaja Lasse Laatunen tuntui olevan lähes polvirukousasennossa pyytäessään arkkipiispalta ymmärtämystä tuon pääomapiirien jumalattoman suunnitelman läpiviemiseksi.
Tuon suunnitelman mukaan työntekijät pakotettaisiin työskentelemään myös noina kahtena mainittuna kirkollisena pyhäpäivänä ja rikkomaan näin jälleen kerran raamatullista kehotusta, jonka mukaan on muistettava pyhittää lepopäivä! 

Päivi Räsänenkin

Arkipyhien siirtoaikeen lauantaiksi luulisi olevan sen verran shokeeraava viesti kristillisdemokraateille, että he reagoisivat siihen hyvinkin voimakkaasti. Olisi voinut odottaa, että heidän puheenjohtajansa Päivi Räsänen olisi nopeasti avannut uudelleen sanaisen arkkunsa (jonka hän oli jo hiukan aikaisemmin avannut ja yhtä nopeasti sulkenut kodinhoidontukea koskevien muutosesitysten kohdalla).
Kristillisten omaksuma asenne tuotti myös arkipyhien siirtoa vastustaville tahoille pettymyksen. Kristillisdemokraattien äskettäisessä puoluekokouksessa Hämeenlinnassa  puheenjohtaja Räsänen tyytyi ainoastaan pitämään esitystä arkipyhien siirrosta ”herkkänä kysymyksenä kirkolle” (HS 1.9.-13). Ei kuitenkaan niin herkkänä, että se olisi antanut aiheen asettua poikkiteloin pääomapiirien aikeiden tielle. Räsänen ei halunnut ottaa asiaan kantaa tässä vaiheessa. ”Minulle tämä oli ihan uusi keskustelun avaus”, hän kommentoi (HS,em.).
Herää kysymys, missä vaiheessa Räsänen on halukas ottamaan kantaa arkipyhien siirtoon ja miten on mahdollista, että näin selkeästi julkisuudessa ollut asia on ”ihan uusi keskustelun avaus” hänelle, joka muuten on niin valpas esim. aborttiasiassa, samaa sukupuolta olevien parien rekisteröimis- ja kirkollisen vihkimisen kysymyksissä ja sen huolehtimisessa, että suvivirsi veisataan  kouluissa joka kevät, olipa kevät millainen tahansa.
Mutta palataan takaisin valtionvelkaan.

Valtionvelan historiaa lyhyesti

Julkinen luotto, ts. valtionvelkajärjestelmä valtasi siis manufaktuuriaikana koko Euroopan . Manufaktuuriajalla tarkoitetaan talouselämän esiteollista vaihetta, jolloin työntekijöitä koottiin suurin joukoin tuotantolaitoksiin (manufaktuureihin), joissa suoritettiin tavaroiden eri osien  valmistus vielä käsityömäisesti. 1700-luvun jälkipuoliskolta alkanut ns. teollinen vallankumous siirsi nämä vaiheet vähitellen ja enenevässä määrin koneiden tehtäväksi.
Tähän saumaan valtionvelka tuli kapitalismille kuin taivaan lahjana, sillä valtionvelan mukana ja myötä syntyi kansainvälinen luottojärjestelmä. Kärkimaana tämän uuden järjestelmän läpiviemisessä toimi Hollanti, jonka manufaktuurit  jäivät jo 1700-luvun alussa ”kauas jälkeen englantilaisista” (Marx, s. 676). Hollanti siirsi painopisteensä teollisesta toiminnasta rahatalouden alueelle lainaamalla suunnattomia pääomia etenkin mahtavalle kilpailijalleen Englannille.
Marx tarkasteli aluksi valtionvelan olemusta ja vaikutuksia siirryttäessä tuotannon manufaktuurivaiheesta teolliseen vaiheeseen. On selvää, että nuo vaikutukset tulisivat  toistumaan historiallisesti yhä uudelleen ja suurentuneessa koossa sitä mukaa kuin tuotannon ala laajenee.

Verotus valtionvelan täydentäjänä

Marx kirjoitti, että kun valtionvelka nojaa valtiontuloihin, joiden täytyy peittää velan vuotuiset korko- ym. menot, niin uudenaikaisesta verojärjestelmästä  tulee valtionlainajärjestelmän välttämätön täydentäjä. Marx jatkaa tavalla joka sopisi opiksi ja ohjeeksi myös Jyrki Kataisen johtamalle nykyhallitukselle, joka jatkaa pähkäilyään siitä, onnistutaanko valtionvelkaa pienentämään vaiko ei. Näin Marx kirjoitti lähes 150 vuotta sitten:
 ”Lainat antavat hallitukselle mahdollisuuden kattaa ylimääräiset menot ilman että veronmaksaja sen heti tuntee, mutta tulevaisuudessa menot vaativat korkeampia veroja. Toiselta puolen jatkuvasti kasautuvista veloista johtuva verojen korotus pakottaa hallitusta uusien ylimääräisten menojen sattuessa ottamaan yhä uusia lainoja. Uudenaikainen valtion raha-asiain hoito, jonka akselina on välttämättömien elinhyödykkeiden (elintarvikkeiden SR) verottaminen (siis niiden kallistaminen KM), sisältää siis itsestään tapahtuvan verojenkasvun idun. Liikaverotus ei ole väliaikainen tapaus, vaan päinvastoin pysyväinen periaate” (Marx, Pääoma 1, s. 676).
Edellä mainitun toteamuksensa jälkeen Marx lainaa Johan de Witt- nimistä ”isänmaan ystävää”, joka  ylistää valtionvelkajärjestelmän ja liikaverotuksen yhdistelmää ”parhaimmaksi järjestelmäksi, millä palkkatyöläinen saatetaan alistuvaksi, kohtuulliseksi, ahkeraksi ja…ylenmäärin työtä tekeväksi” (Marx, mt., 676).

Valtionvelka – orjuuttamisen muoto

Tässä tulee esiin se seikka, että valtionvelka liittyy kapitalismin vaiheeseen  ja sitä kautta orjuusjärjestelmään, maaorjuuden jälkeen on kapitalismissa ollut vallitsevana  palkkaorjuus. Se että valtionvelka on orjuuttamisen keino, tulee pelkistetyimmin esiin tämän hetken Etelä-Euroopan maiden (ennen kaikkea Kreikan) velkataakassa, joka itse asiassa  ilmenee velkaorjuutena. Fasismin ideologiksi paljolti aiheetta julistettu filosofi Friedrich Nietzsche (1844-1900) totesi, että orjamielen kaksi tärkeintä synnyttäjää historiallisesti ovat uskonto sekä toisaalta velkojan ja velallisen välinen suhde.
Valtionvelan avulla  työväenluokkaa pidetään kurissa ja nuhteessa myös pisimmälle kehittyneissä ”demokraattisissa” maissa. Valtionvelan hoitamiseen viitaten EU-komissio ja jäsenvaltioiden johto pakottavat erityisesti ns. kriisimaiden hallituksia taloudellisiin ja sosiaalipoliittisiin kiristystoimiin, jotka merkitsevät ko. maissa  työväenliikkeen ja ay-liikkeen johdolla vuosikymmenien aikana toteutettujen saavutusten hyvin laajamittaista  peruuttamista.   

Valtionvelka ja tuotantoelämän murros

Valtionvelka astuu taloushistoriassa erityisen tärkeänä tekijänä esiin silloin kun on kysymys tuotantoelämän murroksesta eli kun siirrytään vanhasta tuotantomuodosta uuteen. Valtionvelka kaikkine siihen liittyvine tekijöineen osoittautuu keinoksi, jolla ”lyhennetään väkivaltaisesti siirtymistä vanhasta tuotantotavasta uuteen” (Marx, mt., s. 677) toisin sanoen valtionvelkaa käytetään vanhan tuotantotavan väkivaltaiseen tuhoamiseen.
Näin tapahtui silloin kun historiallisesti siirryttiin manufaktuuriajasta teollisen tuotannon aikakauteen ja tämä sama ilmiö on uusiutunut ja uusiutuu aina uudelleen tuotantomuodosta toiseen siirryttäessä, jolloin kyseessä on tavallisesti aina myös kapitalismin kriisiytyminen.  ”Siirtomaajärjestelmä, valtionvelat, verotaakka, suojelutullijärjestelmä, kauppasodat ym. -  kaikki nämä varsinaisen manufaktuuriajan taimet kasvavat jättiläiskokoisiksi suurteollisuuden lapsuusvuosina” (Marx, mt. s.677).
Edellä mainittuun näkemykseen voidaan lisätä ( asia, johon Marx itse pitkälle vastasikin erityisesti Pääoman kolmannessa kirjassa), että nuo edellä mainitut ”taimet” kasvavat vielä jättiläiskokoakin jättiläismäisemmiksi suurteollisuuden kypsyysvaiheessa sekä nykykokemuksen valossa erityisesti ns. jälkiteollisessa yhteiskunnassa.
Marx selitti itse, miksi näin tulee tapahtumaan kirjoittamalla Pääoma 1:ssä (s. 675), että ”valtionvelka on synnyttänyt myös osakeyhtiöt, kaikenlaisten arvopaperien kaupan, hinta- ja kurssikeinottelun, sanalla sanoen pörssikeinottelun  ja uudenaikaisen pankkienvallan”.

Hävytöntä menoa

On  ilmeistä, että pääoman muodonmuutosten murroskohdissa pääomanomistajien asenne ja toimet työvoimaa, siis työväenluokkaa kohtaan saavat räikeitä ilmenemismuotoja. Usein näille kohtuuttomuuksille saadaan paremmin toimeentulevan kansanosan laaja tuki, välinpitämättömyys ja ”kärsivällisyys” yhteiskunnassa esiintyviä epäkohtia kohtaan. Marx kirjoitti: ”Kapitalistisen tuotannon kehittyessä manufaktuuriaikana Euroopan yleinen mielipide oli kadottanut hävyn- ja omantunnon viimeisetkin rippeet. Kansakunnat ylpeilivät kyynisesti jokaisesta hävyttömyydestä, joka edisti pääoman kasautumista” (Pääoma 1, s. 679). 
Tällaista kyynisyyttä ja lähes inhorealistista asennetta on kukkuramitoin havaittavissa nykyisessä ”jälkiteollisessa” yhteiskunnassa, jossa teollisen tuotannon peruslohkot on saatettu hävitysprosessin alaisiksi. Tämä koskee esim. Suomessa mm. metsä- ja paperiteollisuutta, metalliteollisuuden tärkeitä lohkoja, laivanrakennusteollisuutta jne. Tähän liittyy se, että uudentyyppinen mielikuvapääomalla operoiva kapitalisti on vapautettu lähes kaikesta vastuusta suorittamiensa operaatioiden osalta.
Tälle menettelylle on luonut edellytykset ns. ulkoistamisprosessi, joka ilmenee yritysten ostetaan ja myydään – käytäntönä. Tällaisessa tilanteessa yksityiseltä enempää kuin julkiseltakaan pääomanomistajalta ei voida edes odottaa kaupassa sovittujen lupausten ja sitoumusten noudattamista, koska yrityksen ostanut taho tai omistaja ei voi nähdä usein edes lähitulevaisuuteen eli siihen, missä vaiheessa yritys myydään eteenpäin ja kenelle ja mitä sen jälkeen tapahtuu. Suomessa tästä on eräs esimerkki korealaisomisteinen STX-telakkayhtiö, joka ensin lupasi suurehkon laivatilauksen Raumalle ja muutamaa kuukautta myöhemmin ilmoitti, että tilaus meneekin Turkuun.
”…kunnes juonet kavalat löi Ilkan Nokialla”
Tämän hetken (syyskuu 2013) varsinainen puheenaihe on matkapulinyhtiö Nokian juuri suorittama matkapuhelintuotantonsa myynti Microsoftille 5.4 miljardin euron kauppahinnasta. Tässä ei ole mahdollista eikä syytä ryhtyä puntaroimaan lähemmin tuota tapahtumaa, jota paraikaa pursuaa ulos median kaikista huokosista. Sen lisäksi mitä edellä Marxia lainaten todettiin pääoman hävyttömyydesta, saa kysymään ja päättelemään, onko Nokian kohdalla  kysymys yhdestä näyttävimmistä puhalluksista ja väärinkäytöksistä, joita lähes yhtenäisenä virtana liukuu silmiemme editse tämänhetkisessä kapitalistisessa talous- ja tuotantoelämässä. Nokian ex-johtajat ovat alkaneet lausua käsityksiään asiasta. Eräs heistä, ex-pomo Anssi Vanjoki pitää matkapuhelinyksikön myyntiä Microsoftille häpeällisenä tekona (HS 4.9.13). Vanjoki ei ole kielteisessä arviossaan yksin.

Ay-liike uuden tilanteen edessä

Markkinavoimien villiintymisen seurauksena  (jossa valtionvelalla on merkittävä rooli) erityisesti ammattiyhdistysliike on tavallaan kokonaan uuden tilanteen edessä. Pitkään jatkuneen konsensus-hengen seurauksena ay- ja työväenliikkeeseen on syntynyt eräänlainen jatkuvuuden tunteen harha, jonka mukaan ”työnantajan kanssa on aina mahdollista sopia asioista”.
Markkinataloudessa on kuitenkin tapahtunut niin,  että määrätyn ”hurlum-hei”- menon  (jota esim. jatkuvat yrityskaupat sävyttävät) seurauksena pääomanomistajat vetäytyvät vielä aikaisempaakin enemmän työntekijöitä koskevasta vastuusta.
Aikaisemmasta patruuna-hengestä on edetty niin kauas, että jopa työnantajapuolen  kanssa tehtyihin kirjallisiin sopimuksiin on syytä suhtautua aikaisempaa suuremmin  varauksin. Tämä johtuu siitä, että työnantaja ei itsekään läheskään aina tiedä, mikä on esim. työllisyystilanne muutaman kuukauden kuluttua.
Tässä mielessä on kuvaava ja ajankohtainen tilanne, jossa juuri äskettäin päästiin alustavaan sopimukseen keskitetystä kolmivuotisesta palkkaratkaisusta, joka pitää sisällään 20 euron kuukausikorotuksen palkkoihin. Tuskin tästäkään todella vähäpätöisestä summasta oli ennätetty sopia kun EK:n taholta jo ilmoitettiin, että sopimus ei koskekaan kolmannen vuoden osalta sovittua 0.4 prosentin palkankorotusta, vaan että asia jää siltä osin edelleen auki.

Pääministerin johdolla irti ”vanhoista totuuksista”

Itse asiassa Jyrki Kataisen johtama hallitus Kataisen itsensä johdolla on edistämässä suuntausta, jossa aikaisemmin luvatuista ja sovituista asioista ei tarvitse pitää kiinni. Sekä Katainen että valtiovarainministeri Jutta Urpilainen  puhuivat vielä viime kuntavaalien alla kuntien pakkoliitoksia vastaan, mutta eduskunnan kyselytunnilla 5.9.  ilmeni, että mielipiteet hallituksessa olivat muuttuneet ja kuntien pakkoliitoksille avataan nyt  mahdollisuus. Taloustilanteen muutokseen viitaten Katainen esitti, että sekä hallituksen että opposition  tulisi tarkistaa omia ”kiveen hakattuja totuuksiaan”. 
Kataisen mukaan kuntavaalien alla ei tiedetty, että kuntien velvoitteita ja palveluja joudutaan karsimaan miljardin euron edestä. 
Tässä tulee siis ratkaisevasti eteen jälleen tuo Suomen 100 miljardia euroa hipova valtionvelka, jonka huomioiminen oikeuttaa mm. jo sovituista päätöksistä lipsumiseen.

Työväen- ja ay-liike vaarassa sortua illuusioihin

Nyt on olemassa erittäin  suuri vaara, että työväen- ja ay-liikkeessä ei ymmärretä käsillä olevan kriisin ja murroksen todellista luonnetta ja todellista syvyyttä. Päättäjien keskuudessa oletetaan, että kriisistä selvitään jotenkin niin kuin ennenkin (vaikka ministeri Jutta Urpilainen äskettäin havaitsikin, että ”aika entinen ei koskaan enää palaa”). Tuo toteaminen ei kuitenkaan vielä (enää) riitä, vaan tuon toteamuksen jälkeen ja ohessa pitäisi alkaa elää tuon tosiasian vaatimalla tavalla, eli huomioimalla todella se, että aika entinen ei palaa.
Tällaisesta elämänmuutoksesta ei kuitenkaan ole Kataisen hallituksessa mitään merkkejä havaittavissa. Sen sijaan, että alkaisi elää uudella tavalla, Katainen alkaa elämöidä vanhaan tapaan, että keppiä ja porkkanaa käyttäen aiotaan  saada suomalaiset tekemään pidempiä työuria.
Tällä hetkellä työväenliikettä uhkaa sellainen vaara, että sen piirissä aletaan uskoa, että tämä velkakriisi on ”meidän kaikkien yhteinen asia” ja että ”me kaikki” olemme siihen samalla tavalla syyllisiä (olemme syöneet enemmän kuin tienanneet jne.) ja että tämän vuoksi ”meidän kaikkien” (myös työväenluokan ja työväenliikkeen) tulee olla valmiita yhtäläisiin uhrauksiin.

”Yhtäläisistä uhrauksista” ei ole kyse

Todellisuudessa ei kuitenkaan ole kysymys ”yhtäläisistä uhrauksista”, vaan esimerkiksi hallituksen äskettäin julkistama rakenneuudistuspaketti kohdistuu ylivoimaiselta valtaosaltaan työntekijöiden, palkansaajien ja eläkeläisten palkka- ja sosiaalietuuksien heikentämiseen. Pääomanomistajien ja varakkaiden ihmisten ”uhrautuminen” ei näy tuossa ”paketissa” oikeastaan millään tavoin.
Siinä ei puututa esim. millään tavoin sellaiseen hävyttömyyteen ja suoranaiseen törkeyteen kuin yritysjohtajien ylisuuriin palkkoihin ja palkkioihin, jotka ovat erityisen tuomittavia eläkeyhtiöissä (kansalaisten kokoamia eläkevaroja käytetään eläkejohtajien varallisuuden kasaamiseen ja perusteluksi tuollaisen käytännön jatkumiselle riittää toteamus, että tuohon epäkohtaan ei ole mahdollista puuttua !).
Eräs keskeinen työväenluokkaa uhkaava vaara on, että sen piirissä jotenkin naiivisti uskotaan ja oletetaan, että nyt suoritettavat ”uhraukset”, siis nyt tapahtuvien taloudellisten ja sosiaalisten etuuksien menetykset saadaan takaisin ”sitten kun tämä kriisi on ohi”. Nyt jos koskaan pitäisi työväenliikkeessä ottaa huomioon se marxismin klassikoiden aikoinaan esiin nostama tilanne, jossa tuotantovoimat ja tuotantovoimien omistussuhteet joutuvat siinä määrin sovittamattomaan ristiriitaan keskenään, että tie eteenpäin voi kulkea vain todella syvällisten rakenteellisten uudistusten kautta . Siis rakenteellisten uudistusten ilman lainausmerkkejä, mikä tarkoittaa todellisia muutoksia tuotantovälineet omistavan luokan ja työväenluokan valtasuhteissa. 

Työväenluokalta riisutaan saavutettuja etuuksia

Seuraava rinnastus voi olla kärjistys, mutta historiaan palaten melko tasan 74 vuotta sitten (1.9.1939) Hitlerin Saksan johtamat sotavoimat vyöryivät Puolan rajan yli ja toinen maailmansota oli ”virallisesti” alkanut. Sitä ennen oli kuitenkin länsivaltojen myöntyväisyyspolitiikan myötä tapahtunut paljon: Itävalta oli liitetty Saksaan , Tsekkoslovakian sudeettisaksalaiset (saksankieliset) alueet oli miehitetty, Puolan Saksan puoleinen raja oli käytännössä riisuttu aseista jne.
Nuo aluevaltaukset Hitler oli saavuttanut länsivaltojen kanssa tehdyillä sopimuksilla eli papereilla, ,joille hän ei uuden valtauksen yhteydessä antanut mitään arvoa. Kuten sanottua edellä mainittu esimerkki on äärivertaus, mutta tosiasia on, että sosiaalipolitiikka on luokkien välistä taistelua, luokkataistelua.
Niin Suomessa kuin muissakin euromaissa on menossa sosiaalisten etujen riisuminen työväenluokalta. Kyseessä on tavallaan julistamaton sota, jossa keskeinen työväline on velkakriisi, jonka keskeinen ilmenemismuoto on valtionvelka.  Sen ”torjumisessa” kaikki tai lähes kaikki keinot tuntuvat olevan sallittuja.
Työväenluokan ja sen liittolaisten on korkea aika havahtua todelliseen kamppailuun etujensa puolesta.

Uutiset Mielipide

Kunnat joutuvat maksamaan yritysten veronalennuksista

21.8.2013 2:00 0

Jori Porspakka

Kunnat menettävät valtiovarainministeriön budjettiesityksessä (jo ennen päätettyjen leikkausten lisäksi) valtionosuuksia runsaat 360 miljoonaa euroa. Tämä tapahtuu valtionosuusprosenttia laskemalla kunnilta 30,96 prosentista 29,57 prosenttiin. Leikkaukset kohdistuvat kaikkiin kuntiin ja peruspalveluihin, eli sosiaali- ja terveyspalveluihin, kulttuuriin ja opetukseen.
Kuntaliitossa on laskettu, että jo päätetyt valtionosuusleikkaukset nousevat vuonna 2014 runsaaseen 1,1 miljardiin euroon, mikä merkitsee laskennallisesti 1,25 prosenttiyksikön korotusta kunnallisveroon. Samaan aikaan kuntien tehtävien määrää on kasvatettu.

Lisäksi budjettiesitys leikkaa koulujen valtionosuuksista, sote-kehittämishankkeista, kuntien yhdistämisavustuksista, peruskorjausrahoista, vanhuspalvelulain toimeenpanosta, ammattikorkeakouluilta ja kuntien sosiaalitoimesta yhteensä noin 90 miljoonaa euroa.
Valtionosuuksien indeksitarkistukset ja eräiden veromenetysten korvaaminen kunnille eivät paranna nykytilannetta – ne korvaavat vain osan kustannusten noususta.

Valtiovarainministeriön budjettiesitys hellii yrityksiä 870 miljoonan euron yhteisöveron alennuksella. Tämä lahja maksatetaan muun muassa työttömillä ja köyhillä. Työttömyysturvasta leikataan 92 miljoonaa euroa ja toimeentulotuesta 13 miljoonaa euroa. Myös kulutusverojen 400 miljoonan euron kiristys iskee pahimmin juuri pienituloisiin.
Missä ovat kuntien ja pienituloisten puolustajat?

Jori Porspakka
Jokela, Tuusula

Kunnat menettävät Valtiovarainministeriön budjettiesityksessä (jo ennen päätettyjen leikkausten lisäksi) valtionosuuksia reilut 360 milj. euroa. Tämä tapahtuu valtionosuusprosenttia laskemalla kunnilta 30,96 prosentista 29,57 prosenttiin.
Leikkaukset kohdistuvat kaikkiin kuntiin ja peruspalveluihin, eli sosiaali- ja terveyspalveluihin, kulttuuriin ja opetukseen.

”Jo päätetyt valtionosuusleikkaukset nousevat vuonna 2014 runsaaseen 1,1 miljardiin
euroon. Tämä merkitsee laskennallisesti 1,25 prosenttiyksikön korotusta kunnallisveroon.
Samaan aikaan kuntien tehtävien määrää on kasvatettu” toteaa Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Kietäväinen.

Lisäksi budjettiesitys leikkaa koulujen valtionosuuksista, sote-kehittämishankkeista, kuntien yhdistämisavustuksista, peruskorjausrahoista, vanhuspalvelulain toimeenpanosta, ammattikorkeakouluilta ja kuntien sosiaalitoimesta yhteensä noin 90 miljoonaa euroa.
Valtionosuuksien indeksitarkistukset ja eräiden veromenetysten korvaaminen kunnille eivät paranna nykytilannetta - ne korvaavat vain OSAN kustannusten noususta.

VM:n budjettiesitys hellii yrityksiä 870 miljoonan euron yhteisöveron alennuksella. Tämä lahja maksatetaan mm. työttömillä ja köyhillä. Työttömyysturvasta leikataan 92 miljoonaa euroa ja toimeentulotuesta 13 miljoonaa euroa. Myös kulutusverojen 400 miljoonan kiristys iskee pahimmin juuri pienituloisiin.

”Yhteisöveron alentaminen lisää voitonjakokelpoisia varoja, minkä arvioidaan lisäävän luonnollisille henkilöille maksettavia osinkoja” sanotaan VM:n perustelutekstissä ja jatkaa
”VM:n laskelmissa luonnollisten henkilöiden osinkotulot kasvavat miljardilla eurolla vuodesta 2013 vuoteen 2014,  3 800 miljoonasta 4 800 miljoonaan euroon !

Missä onkaan kuntien ja pienituloisten puollustajat, vaalilupaukset ns. "työväenpuolueissa" hallituksessa lakaistu maton alle.

Tuusulan kunnanhallituksen ”hyytävä” päätös kuntalaisilleen kesäkuumalla.
Kyseessä kunnanhallituksen lisä, lisä, lisätuki Kiljavan sairaala Oy:lle 573 000 euroa (3,5 milj.mk ) tämäkään ei varmasti tule riittämään tälle yksityisen sairaanhoidon surkealle ja erittäin kalliille mallille, sillä koska esim. HUS on päättänyt olla tukematta Kiljavaa, ositetaan 11%  (eli HUS:n osuus pääomasta) muille osakaskunnille maksettavaksi.

Hallituspuolueiden yksituumaisuus tässä yksityisen sairaalan tukemisessa on silmiin-
pistävää, vaikka lehtitiedoissakin on mainittu kriittisiäkin Tuusulassakin olevan, ei niitä
ainakaan kunnanhallituksessa näy, toivottavasti sitten ainakin valtuustossa.

Tämä Tuusulan tukirahan on kuntalaisille lisärasitus entisten lisäksi, kaiken sen leikkaamisen päälle, joita Kataisen/Urpelaisen hallitus on tehnyt. 5,3 milj.euroa peruspalveluista poistettiin Tuusulalta ja seurauksena olivat verojen ja maksujen korotukset, joita sixpack-hallituksen ”kuntapäätteet” tehtailivat.

 Kun myös Persujen edustaja kunnanhallituksessa on näköjään muuttanut mielipiteensä ja on nyt lisätukirahan antamisen kannalla Kiljavalle, niin tämä yksituumaisuus rahanjaossa on näköjään ”tarttunut” vanhoilta kuntapuolueilta, jopa (lehtitietojen mukaan) veroparatiiseissa operoiville tahoille.

Jo alun alkaen, kuntien olisi ollut syytä jättää tämä yksityinen sairaalatoimija sivuun koko Kiljavasta sairaalasta,  koska se  rahoittaa toimintaansa osakaskuntien kuntalaisten selkänahasta.