PÄÄSIÄISEN ALKUPERÄ

(Tämä teksti/kuva on lainattu Plazan keskustelut palstalta) Pääsiäisenvietto on yhdistelmä monia perinteistä mm.: pakanallisista perinteistä, persialais-egyptiläisiä ja heprealais-kristillistä perinteistä. Englannin kielessä pääsiäistä tarkoittava sana 'Easter' viittaa anglosaksilaiseen kevään jumala (auringonousun, hedelmällisyyden ja kuun jumalatar) Eostreen, pohjoismaissa mm. nimellä Ostar, jolle huhtikuu - Eostur-monath, skandinaviassa ostra - oli omistettu. Heprealainen mensis paschalis on rinnastettu huhtikuuhun. Pesach-juhlaa vietettiin maaliskuussa israelilaisten Egyptin orjuudesta vapautumisen muistoksi. Sanan juuri pasch on pohja monelle pääsiäistä takoittavalle sanalle ja tulee hepreankielisestä sanasta pesach. Armeniankielellä pääsiäinen on pasha, kreikaksi paskha, venäjäksi pasha ja ruotsiksi påsk. Suomen pääsiäinen merkitsi alkujaan paastosta pääsemistä, paaston loppumista. Muinaiset mesopotamialaiset juhlivat Ishtaria, assyrialaiset Niannaa, foinikialaiset hedelmällisyyden jumalatar Astartea ja anglosaksi Eostreaan kevätpäivän tasauksen aikaan. Muinaiset egyptiläiset juhlivat kevänpäivänseisauksena Horuksen vuosittaista voittoa pimeydenjumala Sethistä. Suomessa virpominen oli itäisen Suomen perinne, lännessä ja Pohjanmaalla kevätperinteisiin kuuluivat trullit. Trulliperinne lienee alkujaan kotoisin Ruotsista - trulli tarkoittaa peikkoa ja noitaa. Miten muna liittyy pääsiäsisen viettoon? Munalla on uskottu olevan erityisiä voimia. Roomalaiset, kiinalaiset, egyptiläiset ja persialaiset kunnioittivat munaa maailmankaikkeuden symbolina. Ympäri maailmaa muna on ollut osa luomiskertomuksia. Kalevalassammekin maailma syntyy sotkanmunasta. Erityisesti muna on liitetty pääsiäiseen ja muihin pakanallisiin kevätjuhliin. Pääsiäismunien perinne on lähtöisin indoeurooppalaisista hedelmällisyysriiteistä: elämän syntyminen 'kuolleesta' aineesta herätti ihmetystä muinaisten ihmisten parissa. Munasta tuli syntymän ja kevään symboli. Muinaiset persialaiset antoivat toisilleen lahjaksi munia uutena vuotenaan, kevätpäivän seisauksen aikaan. Pakana-ajalla muna edusti maan uudelleensyntymistä. Munaa kunnioitettiin pakanauskontojen kevätrituaaleissa; keväisin maa kuoriutui kovan talven alta ja alkoi synnyttää elämää. Juudeassa kananmunien lahjoittaminen elämän ja hedelmällisyyden symbolina oli yleinen tapa jo ennen Jeesusta. Muinaisgermaanit uhrasivat kevään jumalatar Osteralle villilintujen munia, jotta saisivat kerättyä hyvän sadon. Suomessakin linnunmunien keräys ja syönti ajoittuivat pääsiäiseen, jolloin kevään ensimmäiset linnut pesivät. Muna on pääsiäisjuhlien tunnus lähes kaikkialla maailmassa ja niitä on maalattu jo muinaisista ajoista. Mesopotamialaisessa uskomuksessa kevätpäiväntasauksena taivaasta putosi Eufratiin suuri hopeinen muna, jonka sisältä kuoriutui Ishtar. Ostara-juhlan aattoiltana Eostren uskottiin ottavan jäniksen muodon, tulevan maanpinnalle ja munivan palvojilleen värillisiä munia. Yhden tarinan mukaan pääsiäisjänis oli alunperin lintu, jonka Eostre taikoi jänikseksi. Kerran vuodessa se saattoi muuttua takaisin lintumuotoonsa ja munia munia, jonka jälkeen se taas palasi Eostren mukana kuuhun jäniksenä. Kristityt alkoivat syödä munia pääsiäisenä 700-luvulla. Monet uskovat, että kristityille tapa maalata munat tuli keskiajan matkaajien mukana Egyptistä tai Persiasta, jossa ihmiset maalasivat munia kevään juhlien yhteydessä.